Kesä sitten hurahti kuin huomaamatta - tai onhan tässä toki vielä aikaa, sillä melkein hellekelejä on joskus ollut vielä syyskuussakin. Ydinkesä kuitenkin sujahti ohi - ja sen kummemmin tekemättä mitään koirarintamalla. Meikäläisellä oli visioita, että oltaisiin esim. treenattu Jeren kepit valmiimpaan kuntoon, mutta toisin kävi: heinäkuun alussa vielä käytiin Jeren kanssa keppikurssilla, mutta sitten meidän harrastusrintama himmeni. Aika kului pääasiassa edellisessä postauksessa mainitsemaani koiratarhaprojektiin ja pihan kunnostustöihin ylipäänsä. Aamusta iltaan kiviä ja hiekkaa kuskanneena tai ojia kaivaneena ei enää jaksanut koiran kanssa treenaamaan lähteä. Niin sai pojatkin viettää vähän kesälomaa.
Heinäkuun lopulla käytiin Tuomarinkartanon kesänäyttelyssä Juuson kanssa. Kesä-Helsinki oli unohtumaton paikka meille vuosi sitten, mutta nyt näyttely olikin KV. Todelliset näyttelykoirat veivät kullat ja kristallit, mutta Juuso sai lyötyä rintamaan lovea VSP-veteraanin tittelin verran. Veteraaniurokset Juuso komeasti voitti, mutta voiton omassa luokassaan vienyt veteraaninarttu oli sitten Juusolle liikaa. Nyt oli nurmialusta liian mielenkiintoinen ja koira työläs esitettävä, joten sitäkin yksityiskohtaa vasten peilaten meni ihan hienosti.
Viime lauantaina oltiin Juuson kanssa Turussa Metsämäen raviradalla kaikkien rotujen näyttelyssä. Juuso ylitti kaikki meikäläisen odotukset ollen VET ERI1 SA PU2 VSP-VET. Juuso piti nuoremmat haastajat aisoissa veteraanikehässä, ja SAn saatuaan pääsi kisaamaan PU-kehään.
Siellä tuomari hetken valikoimaa katseltuaan vinkkasi valiouros Lapinpeikon Nallekarhun ensimmäiseksi. Heti sen perään tuomari näytti meille paikan toisena. Kaksi koiraa löytyi vielä tuomarin papereista, ja lopuille annettiin kädenpuristus. Meitä neljää juoksutettiin aika kauan kehää ympäri, mutta järjestys pysyi lopulta samana.
Tuomarina hääri Juha Putkonen, joka arvosteli myös viime kesänä Forssa KR:ssä. Siksi oikeastaan halusinkin Turkuun mennä ja nähdä, onko linja säilynyt. Ja sehän piti: arvostelu on monin paikoin jopa sanasta sanaan sama kuin viime vuoden paperissa.
Juuson korvat aiheuttivat jälleen pienen episodin, kun tuomari tuli katsomaan Juuson etuprofiilia. Hetken Juusoa katsottuaan Juha Putkonen palasi tuomaritelttaan, mutta tuli uudelleen tarkastelemaan Juusoa edestä. Sitten alkoi ääneen pähkäily, että onkos tuo toinen korva taitto vai pysty, ja vähän Juuson korvan nypelöintiä ja taas pähkäilyä, että onko tuo korva aina ollut tuollainen. :D
"Naapurimme" Kirsi, joka tavallisesti on omien koiriensa kanssa liikkeellä, ja jonka kyydissä ollaan näyttelyihin matkattu, olikin tällä kertaa paikalla turistina ja kameran kanssa. Juusosta tuli aika täpäköitä kuvia, iso kiitos!!
 |
| Juuso ja Manta (Lecibsin Sikka), joka oli ROP ROP-VET |
Jeren kanssa korkattiin treenisyksy Taija Salokanteleen agilitykursseilla, rata alla. Treenaamattomuus (vaikkakin loma tuli koirille tarpeeseen, kun niillä oli kevätpuolella sen verran paljon tuota ohjelmaa) näkyi Jeressä: sehän meinasi innostuksissaan ensialkuun mennä aidoista läpi. :D Itsekin olin kohtuu jäässä aluksi, mutta treenien loppuvaiheessa saatiin jo tosi hyviä ja onnistuneita pätkiä - sellaisia joissa näkyi nimenomaan yhdessä tekemisen meininki.
Me käytiin ennen kesätaukoa Taijan kurssilla yhdellä irtokerralla sisäänajamassa kouluttaja ja periaatteet. Tunnit ovat - voin jo näin lyhyen kokemuksen perusteella sanoa - yleensä myöhässä, mutta opetus on laadukasta, ja varsinaisen "oman treeniajan" ja kellon pirinän jälkeenkin voidaan jäädä hiomaan jotain tiettyä ohjauskuviota tai Taija mahdollisesti antaa suullista palautetta ja ohjeita jatkotreeneihin. Hyvissä hoiteissa ollaan siis tämä syksy. =)
Meidän sunnuntai-agsa palasi kesätauolta niinikään viime viikolla ja agilityohjaajien fysiikkatreenit pärähtävät käyntiin tämän viikon perjantaina. Syksy tuo tullessaan myös agilitykisat, joita oli parit potentiaaliset myös heinäkuussa, mutta jätettiin jopa ne väliin. Juuson karvanlähdön alkua olen tässä odotellut, mutta kun sitä ei ole kuulunut, olen uskaltanut sen taas pariin näyttelyyn ilmoittaa. Tätä menoa voidaan käydä vielä kohtuu myöhäänkin syksyllä ainakin jossain kehässä, mutta todellinen reaaliaikainen tilanne täytyy katsoa sitten lähempänä kunkin näyttelyn viimeistä ilmoittautumispäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti