Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

31. elokuuta 2015

Mukavia ja ikäviä sattumuksia

Vietettiin eilen Juuson kanssa leppoisa laatuaikapäivä Kodin Terra -mätsärissä tuossa kivenheiton päässä. Hieno mies Juuso seuloutui parinkymmenen veteraanin joukosta sinisten ykköseksi, ja tyyppi jaksoi reippaasti esiintyä vielä Best in Show -kehässäkin painostavasta auringonpaisteesta ja ukonilmasta huolimatta.

Veteraanikehän jälkeen BIS-kehää odotellessamme käytin vanhuksen toteuttamassa itseään makkaransyöntikisassa. Jonossa omaa vuoroa odotellessamme Juuso katseli silmät pullottaen,  kuola valuen ja välillä nykien muiden koirien suorituksia. Kun tuli Juuson vuoro, päästin vain talutushihnan irti ja ahmatti ampaisi imaisemaan makkaravanan kitusiinsa. Ahne se on ahne vielä ikämiespäivilläänkin: Juuso voitti kisan ylivoimaisesti, oli ihan omilla sekuntiluvuillaan. :D Iän karttuessa Juuso on lakannut höntyilemästä ihan joka asian perään, mutta mikäli on kyse jostain syötävästä, muuttuu Juuso hetkessä pallosalamaksi. =)

Juuso keräsi palkinnoksi kaksi kassillista tavaraa mukaansa, rohmu. ;) Makkaransyöntikisasta tuli palkinnoksi muunmuassa hervottoman kokoinen pehmolelupossu. Vinkkikö... :D

Syy, miksi mä yhtäkkiä mätsärin meidän ohjelmistoon otin, ei olekaan niin hilpeä: naapurin kaksi koiraa karkasi pihastaan ja kävi Juuson päälle reilut pari viikkoa takaperin. Juuso sai mellevän vekin hännäntyveen, mutta haava on onneksi parantunut nopeasti. Ja itseasiassa jo hyökkäystä seuranneena iltana teräsmies oli kuin mitään ois tapahtunutkaan: liikkui, venytteli, nosti koipiaan normaalisti eikä käytöksessäkään näkynyt mitään poikkeavaa. Mätsärissä halusin nähdä, onko Juuson suhtautuminen toisiin koiriin muuttunut, mutta eihän tuo ollut moksiskaan - edes pörhentelemään tulleet nelijalkaiset oli Juusolle ilmaa. Mun rautahermo ♡ Ja hyvä, että Juuso pääsi mätsärissä noin pitkälle: testiin joutui myöskin se, että miten annetaan kopeloida itseään, varsinkin sieltä paranevan kohdan tienoilta. Ei aristeltu, hienosti meni sekin.
Juuson haava reilu viikko sitten

Välillä koirat pääsee karkaamaan, on siitä itselläkin kokemusta. Mutta että ulkoilutetaan koiria aidatulla mutta portittomalla pihalla (vaikka ois kuinka valmiina menemään takuuseen siitä, että ne ei karkaa tai käy muiden päälle), ei käy mun järkeen. Olin valmis jättämään koko episodin taakseni, kunnes olin paikalla todistamassa, että sama huoleton koiranulkoilutus senkun jatkuu. Eli mitään ei opittu... >:(

17. elokuuta 2015

Cimulien kokoontumisajot

Viikko sitten tehtiin Juuson kanssa koko päivän reissu Tammelaan, sillä kasvattaja-Erja oli jälleen kerran organisoinut perinteisen pentuemiitin. X-pentueesta ei ollut ketään päässyt paikalle, mutta muut pentueet olivat edustettuina, joista runsaslukuisimpana oli meidän Teet, ja joista Juuson lisäksi mukana menossa olivat sisko Saana (Tirlittan) sekä veli Tino (Tittelintuure). Me samat, jotka ollaan miitistä toiseen uskollisesti paikalle riennetty... Toisaalta on mukava katsella miittikuvia ja huomata niistä se kehitys, joka on tapahtunut pikkuhiljaa: ekassa tapaamisessa Juuso ja porukat olivat puolitoista vuotiaita, ja nyt seuraavaksi mittariin rapsahtaa 12 vuotta! Ihana oli myös kuulla, että pikkuvaivoja lukuunottamatta veteraaneilla on kaikki reilassa, joten ainakin tällä hetkellä odotettavissa olisi, että kahden vuoden kuluttua Tammelassa nähtäisiin edelleen Teeläisiä. =)
Veteraanit-Teet Saana, Tino ja Juuso sekä Meten tytär Nikki (toinen oikealta)

Suuri mielenkiinnon aiheeni Yyt eli Jeren lapset olivat edustettuina vain Chilin (Yxkuovsakasa) verran. Mutta voi Chili ♡ Oli tytär kyllä niin ulkomuodoltaan, luonteeltaan kuin eleiltäänkin ihan kuin iskä. Mulle tuli oikein kotoisa olo, kun sain tyttösen kainalooni tai kun ylipäänsä seurasin toisen menoa ja meininkiä. Ihanaa, että Jere on saanut aikaiseksi jotain tällaista!
Minä ja Chili: tyttären ja Jere-iskän yhdennäköisyys on ilmiömäinen

Chili oli näyttänyt toipuneen hyvin kevään hätäsektiosta ja oli vallaton ja veikeä itsensä. Ja ihanaa, että Sari ja Esko olivat tuoneet miittiin Jeren ensimmäisen lapsenlapsen Zhenin (Zurvivor). Sieltäkin löytyi joitain tuttuja ilmeitä ja eleitä. =)
Zheni

Uulaisista, jotka niinikään olivat ehtineet veteraani-ikään, paikalla olivat Umu (Umur) ja Jeren morsian Seni (Ustit). V-pentuetta edusti Roope (Veli-Valkotassu). Roopekin oli semmoinen pikku menninkäinen, kun sen tapasin ekassa pentuemiitissään, ja nyt sekin kolkuttelee veteraani-iän portteja. Aika rientää...

Ihana pentuemiitti, mukavat sukulaiset ja niiden omistajat, loistotarjoilut ja puitteet tapaamiselle. ♡ Erjalle miitin järjestämisestä ja ♡ Tiinalle, veli-Tinon omistajalle matkaseurasta! Aivan upea päivä jälleen kerran. Kuvia galleriassa.

12. elokuuta 2015

Paluu kesälomilta

Kesä sitten hurahti kuin huomaamatta - tai onhan tässä toki vielä aikaa, sillä melkein hellekelejä on joskus ollut vielä syyskuussakin. Ydinkesä kuitenkin sujahti ohi - ja sen kummemmin tekemättä mitään koirarintamalla. Meikäläisellä oli visioita, että oltaisiin esim. treenattu Jeren kepit valmiimpaan kuntoon, mutta toisin kävi: heinäkuun alussa vielä käytiin Jeren kanssa keppikurssilla, mutta sitten meidän harrastusrintama himmeni. Aika kului pääasiassa edellisessä postauksessa mainitsemaani koiratarhaprojektiin ja pihan kunnostustöihin ylipäänsä. Aamusta iltaan kiviä ja hiekkaa kuskanneena tai ojia kaivaneena ei enää jaksanut koiran kanssa treenaamaan lähteä. Niin sai pojatkin viettää vähän kesälomaa.

Heinäkuun lopulla käytiin Tuomarinkartanon kesänäyttelyssä Juuson kanssa. Kesä-Helsinki oli unohtumaton paikka meille vuosi sitten, mutta nyt näyttely olikin KV. Todelliset näyttelykoirat veivät kullat ja kristallit, mutta Juuso sai lyötyä rintamaan lovea VSP-veteraanin tittelin verran. Veteraaniurokset Juuso komeasti voitti, mutta voiton omassa luokassaan vienyt veteraaninarttu oli sitten Juusolle liikaa. Nyt oli nurmialusta liian mielenkiintoinen ja koira työläs esitettävä, joten sitäkin yksityiskohtaa vasten peilaten meni ihan hienosti.

Viime lauantaina oltiin Juuson kanssa Turussa Metsämäen raviradalla  kaikkien rotujen näyttelyssä. Juuso ylitti kaikki meikäläisen odotukset ollen VET ERI1 SA PU2 VSP-VET. Juuso piti nuoremmat haastajat aisoissa veteraanikehässä, ja SAn saatuaan pääsi kisaamaan PU-kehään.

Siellä tuomari hetken valikoimaa katseltuaan vinkkasi valiouros Lapinpeikon Nallekarhun ensimmäiseksi. Heti sen perään tuomari näytti meille paikan toisena. Kaksi koiraa löytyi vielä tuomarin papereista, ja lopuille annettiin kädenpuristus. Meitä neljää juoksutettiin aika kauan kehää ympäri, mutta järjestys pysyi lopulta samana.

Tuomarina hääri Juha Putkonen, joka arvosteli myös viime kesänä Forssa KR:ssä. Siksi oikeastaan halusinkin Turkuun mennä ja nähdä, onko linja säilynyt. Ja sehän piti: arvostelu on monin paikoin jopa sanasta sanaan sama kuin viime vuoden paperissa.

Juuson korvat aiheuttivat jälleen pienen episodin, kun tuomari tuli katsomaan Juuson etuprofiilia. Hetken Juusoa katsottuaan Juha Putkonen palasi tuomaritelttaan, mutta tuli uudelleen tarkastelemaan Juusoa edestä. Sitten alkoi ääneen pähkäily, että onkos tuo toinen korva taitto vai pysty, ja vähän Juuson korvan nypelöintiä ja taas pähkäilyä, että onko tuo korva aina ollut tuollainen. :D

"Naapurimme" Kirsi, joka tavallisesti on omien koiriensa kanssa liikkeellä, ja jonka kyydissä ollaan näyttelyihin matkattu, olikin tällä kertaa paikalla turistina ja kameran kanssa. Juusosta tuli aika täpäköitä kuvia, iso kiitos!!
Juuso ja Manta (Lecibsin Sikka), joka oli ROP ROP-VET
Jeren kanssa korkattiin treenisyksy Taija Salokanteleen agilitykursseilla, rata alla. Treenaamattomuus (vaikkakin loma tuli koirille tarpeeseen, kun niillä oli kevätpuolella sen verran paljon tuota ohjelmaa) näkyi Jeressä: sehän meinasi innostuksissaan ensialkuun mennä aidoista läpi. :D Itsekin olin kohtuu jäässä aluksi, mutta treenien loppuvaiheessa saatiin jo tosi hyviä ja onnistuneita pätkiä - sellaisia joissa näkyi nimenomaan yhdessä tekemisen meininki.

Me käytiin ennen kesätaukoa Taijan kurssilla yhdellä irtokerralla sisäänajamassa kouluttaja ja periaatteet. Tunnit ovat - voin jo näin lyhyen kokemuksen perusteella sanoa - yleensä myöhässä, mutta opetus on laadukasta, ja varsinaisen "oman treeniajan" ja kellon pirinän jälkeenkin voidaan jäädä hiomaan jotain tiettyä ohjauskuviota tai Taija mahdollisesti antaa suullista palautetta ja ohjeita jatkotreeneihin. Hyvissä hoiteissa ollaan siis tämä syksy. =)

Meidän sunnuntai-agsa palasi kesätauolta niinikään viime viikolla ja agilityohjaajien fysiikkatreenit pärähtävät käyntiin tämän viikon perjantaina. Syksy tuo tullessaan myös agilitykisat, joita oli parit potentiaaliset myös heinäkuussa, mutta jätettiin jopa ne väliin. Juuson karvanlähdön alkua olen tässä odotellut, mutta kun sitä ei ole kuulunut, olen uskaltanut sen taas pariin näyttelyyn ilmoittaa. Tätä menoa voidaan käydä vielä kohtuu myöhäänkin syksyllä ainakin jossain kehässä, mutta todellinen reaaliaikainen tilanne täytyy katsoa sitten lähempänä kunkin näyttelyn viimeistä ilmoittautumispäivää.