Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

21. kesäkuuta 2015

Kisat ja kepit

Blogi raahaa taas hieman jälkijunassa, mutta tässä Jeren viime viikkojen kuulumiset. Ollaan käyty Jeren kanssa kaksissa kisoissa, joista ensimmäiset olivat toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja toiset Jeren syntymäpäivänä 5.6.

SWATin järjestämissä kisoissa toukokuussa rata olikin hyppäri (eli ei Jeren lemppareita kontaktiesteitä). Radalla oli sen sijaan kinkkisiä esteiden suorittamisia useampaan kertaan eri kulmista ja suunnista sekä pimeitä kulmia.

Me selviydyttiin radasta kuitenkin ihan hyvin, tuloksena vain viisi virhepistettä. Sikäli jäi hampaakoloon, että Jere kävi kesken suorituksen kerjäämässä ratahenkilön paraikaa syömää leipää. Aikaa tuhraantui sen verran, että jos se olisi jäänyt tekemättä, oltaisiin me oltu heti peräperään toisen kerran podiumilla. Nyt neljäs sija. Jere ei haksahtanut ansoihin; ja ennenkaikkea meikäläinen oli läpi radan ajan tasalla, ja mulla oli itseasiassa koko ajan aika seesteinen olo. Kaikenkaikkiaan jäi aika hyvä maku: se oli meidän eka hyppäri. Toisekseen virhepisteiden vähyys ilahduttaa. Kun Jere tavallaan pakotti siirtämään meidät mölliluokkaan, olin aikast varma, että tullaan tahkomaan melkoisia virhepistemääriä pitkä tovi. Nyt ollaan nyt heti kaksissa kisoissa vedetty vain yhdet virheet per rata. Mahtavaa Jere!!

Toiset kisat sen sijaan paljastivat Jeren häiriöherkkyyden, jota sillä on ihan kohtalaisesti. Jere on tosi temperamenttinen: se näkee ihan kaiken ympärillään - ja jopa jotain sellaista, jota ei ole edes olemassa. Silloin, kun pystyn luomaan suorituksen ajaksi meidän ympärille kuplan, jossa asiat tehdään, tekee Jere ne, vaikka sitten itse vähän sössisinkin. Mutta silloin, kun homma alkaa karata lapasesta, se tosiaan tekee niin lumipalloefektin lailla.

Niin kävi meidän agilityseuran järjestämissä kisoissa Herra Huumorin synttärinä. Jere pisti merkkipäivän kunniaksi homman ihan lekkeriksi. Sillä oli varsinainen tänään kiinnostaa kaikki -päivä. :D Tyyppi täytti tosiaan seitsemän vuotta, ensi kesänä se on jo veteraani-ikäinen. Ja mistäkö mä sen huomaan..? No en mistään!! :D Jere höperö, aina ei tiedä, mitä susta sanoisi...

Anette Lindell ilmoitti kotisivuillaan keväällä, että hän olisi järjestämässä keppejä painottavan treenikurssin EHYTillä. Me jätettiin siis meidän normiagsat EHYTillä pois, ja siirryttiin keppisulkeisiin. Tää tuli niin sopivasti! =) Oltiin perustreenien ohessa vähän kokeiltu keppejä, ja Jere hoksasi homman tosi hyvin. Me alettiin harjoitella keppejä 2x2 -mentaliteetillä, josta näyte löytyy esim. Susan Garrettilta. Pääpiirteittäin homma menee siis niin, että ensin otetaan treeneihin mukaan keppipari, joka asetetaan radalle kujaksi. Koira juoksee kujasta läpi uudelleen ja uudelleen, ja alkaa saada tatsia keppeihin. Sitten otetaan radalle toinen keppipari, joka asetetaan edellisen keppiparin jatkoksi, ja joista koiran on edelleen juostava läpi. Sitten keppipareja aletaan pikkuhiljaa kääntämään niin, että ne lopulta ovat suorassa linjassa toisiinsa. Jossakin (koirakolle sopivassa) vaiheessa otetaan mukaan kolmas keppipari jonon jatkoksi (tai edelle, miten paras), jota niinikään aletaan käännellä kujaksi osaksi keppirivistöä.

Jere on ollut supernopea oppija. Se hoksasi homman jo kokeiluvaihessa, ja sama laulu jatkui myöhemmin treeneissä. Ainoa ja iso ongelma onkin ollut Jeren vahva kontakti meikäläiseen: se saattaa kesken suorituksen alkaa hakea meikäläistä katseellaan, että huomaatko miten hienosti tässä menen. Tätä ongelmaa on kitketty ja treenattu.

Meillä on tällä hetkellä menossa kuusi keppiä eli kolme keppiparia ja ne ovat suorassa linjassa. Jere hyväksyy jo takaleikkauksenkin kepeillä, vaikka esim. putkella takaleikkaus on joskus sille haasteellinen...

10. kesäkuuta 2015

Osumaa

Jere on näköjään ottanut matsia "jonkun" kanssa. Tänään huomasin pienen vekin sen kuonossa suun yläpuolella. Tämä joku voi sitten olla ihan mikä vaan. Jere kun on luontokappaleiden suhteen täys peto, ja sille kelpaa kaikki hyttysestä peuroihin - kaikkea ajetaan takaa saalistus mielessä. Tänne sisälle eksyneet kärpäset ja hämähäkit menevät välipalaksi, ja ainakin yhden oravan sekä yhden naakan Jere on napannut (olen ollut todistamassa).

Olin ihan järkyttynyt ja lamaannuin hyväksi toviksi, kun yksi kesäilta jo useampi vuosi takaperin oltiin poikien kanssa lenkillä, ja pyörätien poikki lyllersi siili. Kaksikko kiinnostui liikkujasta kovasti, mutta Juuson innostus lopahti, kun siili pysähtyi ja vetäisi itsensä rullalle. Jere sen sijaan tempaisi piikkipallon suuhunsa ja alkoi paiskoa sitä kuin räsynukkea. Tätä toistui niin kauan, kunnes selvisin järkytyksestäni ja vedin Jeren pois siilin luota. Tyypin ikenet vuotivat verta, mutta ei se Jereä haitannut. Siilit kiinnostavat edelleen, mutten päästä Jereä enää niiden lähelle. Jäniksenkin Jere takuulla tappaisi, jos saisi kiinni. Jeressä on kyllä (mun mielestä) epätyypillisen kova saalisvietti paimenkoiraksi...
Ei tarvitse sanoakaan, että ampiaiset ja muut vastaavat niinikään kiinnostavat Jereä. Olen kieltänyt koskemasta ja se on totellut. Mutta silloin kun en ole paikalla ja näkemässä, pörriäiset kyllä listitään. Jere on selvinnyt tähän asti voittajana. En nyt sitten tiedä, mikä Jeren kuonoon on osunut. Sen naama ei ole ollut turvoksissa tai vuotanut verta. Ainoa näkyvä todiste on tuo pieni vekki.

8. kesäkuuta 2015

Näyttelyviikonloppu

Viime viikonloppu meni Juuson kanssa - yllätys yllätys - näytelmöidessä. Alunperin olin menossa vain Pöytyälle lauantaina, mutta viime tipassa pistin ilmon myös Mynämäelle sunnuntaiksi.

Pöytyälle oli ilmoitettu vähän päälle 20 lapinkoiraa. Luokat ei oikein olleet jakautuneet tasaisesti: esimerkiksi junnu-uroksia ei ollut ensimmäistäkään ja valiouroksiakin vain yksi, kun taas veteraaniuroksia oli kolme ja valionarttuja neljä.

Tuomarina toimi Sakari Poti. Tämä setä oli kanssa vähän erilaisempi kuin valtaosa meillä olleista tuomareista. Mulle tuli mieleen Esko Nummijärvi, joka oli Raumalla viime kuussa. Tämäkään ei käsitellyt koiria juurikaan. On kuulemma tehnyt näin ennenkin (esimerkiksi on pyytänyt handlerin itsensä näyttämään koiran hampaat, me ei tosin edes hampaita esitetty), mikäli on ollut tiedossa jotain koirien epidemioita, ettei tuomari omalta osaltaan levittäisi niitä. En tiedä, oliko nyt tästä kyse, mutta ihan fiksu ajatus ja toimintatapa mun mielestä, jos näin oli.

Mittakeppi sen sijaan viuhui kehässä ahkeraan. Tosin Juuso vältti tämänkin, Potille riitti kun kerroin hänelle koiran korkeuden. Tarkka mittatuloshan löytyy, se on tehty jalostustarkastuksessa - 48,5cm. =) Juosta sen sijaan saatiin ja paljon - jopa enemmän kuin Raumalla. Nummijärvi on kuuluisa juoksuttamisestaan, mutta ei se ollut mun mielestä mitään tähän verrattuna. En lopulta pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa kierrettiin kehää.

Juuso Pöytyällä VET ERI1 SA (PU5) VSP-VET. Me roikuttiin paras uros -kehässä mukana ihan loppuun asti, mutta ei kyllä harmita, vaikka ilman virallista sijoitusta lopulta jäätiinkin. Mä olen vaan niin onnellinen SA:sta! Juuson arvostelu:
"Musta vaalean ruskein merkein. Keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. Voimakastyyppinen. Voimakas, komea pää. Taittokorvat. Erinomainen runko ja raajarakenne. Hyvä turkki ja häntä. Vielä kovin kevyt liike. Miellyttävä luonne."
Pöytyällä pääsin osalliseksi myös tyttöjen kehään, kun Kirsin koirista sekä Alma (L. Pirttihirmu) että Vilma (L. Dillin-Dallin) saivat ERI SA:n, joten sain PN-kehässä handlata Vilmaa. Kirsille kiitos luottamuksesta! Meillä oli rouvan kanssa ihan kivaa. =)
VSP-VET Juuso - on se komea! ♡

Sunnuntain näyttelyssä oli sitten vaivaiset kahdeksan lapinkoiraa! Juuson ei kuitenkaan tarvinnut täälläkään olla luokassaan yksin. Mynämäellä tuomaroi Esa Ruotsalainen, joka myös kasvattaa lapinkoiria. Oli kyllä miellyttävä tuomari, todella rauhallinen ja käsitteli koiria hyvin helläkätisesti; ja lisäksi mä vaan tykkään näistä, jotka perustelee ratkaisujaan myös suusanallisesti. Juuson rivi sunnuntaina VET ERI1 VSP-VET ja arvostelu:
"Erittäin hyväntyyppinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä uros. Oikeailmeinen, hieman kapeakalloinen pää. Kookkaat korvat. Hyvä rungon vahvuus, pitkä lanneosa. Hyvät kulmaukset. Riittävä luusto. Tasapainoiset liikkeet. Miellyttävä käytös."
Kookkaat korvat! :D Tää oli uutta. Voi mun korvaeläin... Mynämäeltä ei saatukaan palkinnoksi pokaalia, vaan näyttelystä vastaavan seuran juhlavuoden kahvimukin. =) Oli kaikenkaikkiaan varsin onnistunut viikonloppu meiltä, vaikka se viimeinen SERT nyt antaa odottaa itseään. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen Juuson edesottamuksiin niin Pöytyällä kuin Mynämäelläkin. Ja kun Juuso on niin helppo: mä voin täysin luottaa Juusoon ja sen esiintymistaitoihin. Poseeraamisessa saa välillä hakea asentoa uudelleen, kun Juuso on kovin helposti innostuvaa tyyppiä. Siinä vaiheessa, kun Juuso alkaa vispattamaan häntäänsä, tiedän, että haukku ei ole kovin kaukana. Silloin pitää vähän toppuutella vanhuksen intoa, mutta juoksutustilanteessa mun ei tarvi kuin olla ja mennä siinä vierellä.

Ensi viikonloppuna onkin vuorossa  kotinäyttelymme Salo KR. Ihanaa, kun ei tarvitse istua autossa kuin korkeintaan semmoiset kymmenen minuuttia. =)