Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

25. toukokuuta 2015

Jokirannan kevätkorkkaus

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna käytiin jokirannassa vaihtamassa vapaalle. Todistusaineistoa siitä, olkaa hyvä:
Jere luopui talviturkistaan; joku vedeneläjäkin kohtasi loppunsa siinä samalla
Se nyt vain on niin, että minä en ui tänäkään vuonna
Nyt saa rääkyjät kyytiä!
Juurakot suolistan myös...
...ja tän hanskankin tapan
Vanhako ei muka jaksa? Hah!
Vielä kehtaa tulla illistelemään
Jere harjoittelee A-estettä luomusti - kiipeä kiipeä!
Mulla oli ihan kivaa tänään!

Rauma KR

Kirsi sai meikäläiset houkuteltua Raumalle tänä vuonna. Kirsille ko. näyttely oli jo perinne, ja mua taas kiinnosti tällä kertaa lappalaiset arvosteleva tuomari - Esko Nummijärvi. Raumalle on Halikosta matkaa, ja kun suomenlapinkoirien arvostelu alkoi klo 9:30, oltiin me tien päällä jo ennen aamuseitsemää.

Nummijärvestä: arvostelee koiran liikkeessä. Saa siis varautua juoksemaan kehää ympäri koiran kanssa niin kauan kun tuomari sanelee arvostelua kirjoittavalle kehäsihteerille. Arvostelee koiran myös yleisölle, minkä aikana niinikään juokset kehässä koko ajan. On vähän tuuliviiri: se, mikä pätee tänään, voi olla huomenna jotain toista. Ei välttämättä kyseenalaista muiden tuomareiden mielipidettä koirista, varsinkaan valioista. On todennutkin, että ne ovat aikoinaan valionarvonsa ansainneet, eikä hänellä ole siihen muuta sanottavaa. Raumalla sanoi saman, ja valiourokset kaikki saivatkin ERIn ja SAn. Veteraaneille ei SAta enää "riittänytkään".

Olen ollut turistina paikalla, kun Nummijärvi tuomaroi, joten tiesin, että kunto on oltava edes jotenkuten kohdillaan, kun hänen kehäänsä menee. Hän ei myöskään kysellyt koirien ikää tai kommentoinut muutenkaan esittäjälle mitään, mitä muilla tuomareilla taas on tapana tehdä. Raumalla halusi nähdä koiran poseeraamassa pienen hetken, ja juuri kun sain Juuson asentoon, kuulin tuomariteltasta "hei... HEI!", ja kun kohotin katseeni, näytti Nummijärvi sormellaan, että kehää ympäri. :D Tyyppi vaan on niin erilainen verrattuna muihin tuomareihin, että pitihän tämä omakohtaisesti kokea.

Juuso esiintyi kehässä varmasti ja rutiinilla. Mitään ei oltaisi voitu tehdä toisin. Arvostelu kuuluu seuraavasti, ja hei - ensimmäistä kertaa elämässäni sain palautetta handlaustaidoistani:
"Rotutyyppi erinomainen. Hieman pitkärunkoinen uros, jolla on hieman kapea mutta oikeamuotoinen pää. Taittokorvat. Hyvä rakenne. Karvan pituus, joka voisi olla karkeampaa. Hieman ahtaat takaliikkeet. Esitetään hyvin."
Ikävä välikohtaus nähtiin paras narttu -kehässä, kun PN1 ja PN2 alkoivat rähjätä toisilleen hampaat irvessä. Tuomari ei puuttunut asiaan mitenkään. Se oli valitettavaa. Ja vastaavaa on oltu todistamassa muutama kerta ennenkin tässä puolentoista vuoden sisään. Kun koira alkaa rähistä kilpakumppanille ravaamisvaiheessa, ei siitä kärsi ainoastaan esiintyminen vaan myös liike: eihän sinne tänne tempoileva koira enää ravaa sujuvasti. Äänekäs koira häiritsee myös kilpakumppaneiden suoritusta.

Juusohan on ollut kunnon räkyttäjä kehässä aikoinaan. Siitä rokotettiin arvosteluissa joskus ihan reippaasti. Pistäähän se vähän harmittamaan, että kun oma koira nyt on ihmisiksi kehässä, niin vastaavasti rähjät saavat tehdä mitä huvittaa ilman seuraamuksia.

Raumalla sain muuten olla apuhandlerina Almalle (Pörröhännän Alma-Amalia) PN-kehässä, jossa Alma sijoittui hienosti neljänneksi. Alma oli heti kaveri ja neitosen kanssa oli mukava ja helppo olla kehässä. Sarille kiitos luottamuksesta!! =)

15. toukokuuta 2015

Jeren ensimmäinen podium

Viime viikon ilonaiheeni oli Jere. Olin ilmoittanut hönön Marika Ruohosen kannatusepiksiin. Marika kerää rahaa para-agilityn MM-kisoihin, jotka järjestetään Itävallassa, joten päätettiin tukea reissua parin startin verran.

Rata oli Veera Niemen käsialaa ja oli kohtalaisen haasteellinen. Tiukkoja käännöksiä oli useita ja pari ansaestettäkin löytyi. Meidän eka startti lähti heti alkuunsa ihan lapasesta: lähdössä paikallaanolo oli tosi levotonta, ja meno jatkui samoissa merkeissä hyppyesteiden kiertämisillä. Pari kertaa palautin Jeren lähtöön ja kokeilin uudestaan. Eipä paljon auttanut. Hömppä hermostui, kävi välillä tervehtimässä yleisöä ja ratahenkilökuntaa, räksytti meikäläiselle, suoritti esteitä miten tahtoi ja välillä nuuhkutteli maata. Muitakin kuin alkupään esteitä kierrettiin tai niiltä kieltäydyttiin. Virhepisteitä tuli varmaan miljoona, ja aikaa radan suorittamiseen kului liki kaksi minuuttia. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että mulla ei sille toiselle startille ollut järin suuret odotukset.

Mutta niin me vaan keräiltiin itsemme ja toinen rata sujui ihan toisissa sävelissä. Lähdössä sain Jeren rauhoituttua paikoilleen ja itse sijoituin paikalleni vähän toisin. 3- ja 10-putkille Jere tuli edelliseltä esteeltä melkein mun päälle - niin kepeällä jalalla se oli. Jeren hypyt oli paikoin muutenkin äärimmäisen vauhdikkaita: meikäläisestä tuntui, ettei Jere tule maahan ollenkaan, vaan se lentää lentää ja lentää mun ohi. Pariin putkeen mentiin laiskasti, mutta meni kuitenkin ilman kieltäytymistä. A-este soljui nyt puhtaasti, eikä ollut pelkoa kontaktivirheestä. Ansaesteet vältettiin. Rengasta työstettiin liiaksikin ekalla radalla, mutta tokalla se meni heittämällä. Loppusuoralla jäin Jerestä jälkeen, mutta onneksi pidin siellä suuni kiinni (15-hypyllä annoin käskyn ja sitten vaan lähdin juoksemaan), ja Jere kiiti suoran loppuun asti etsimättä mua katseellaan. Jeren tulos 5 virhepistettä (yksi kieltäytyminen 6-hypyltä), aika 45,94sek.

Vaikka toiselta radalta jäikin ihan ok fiilis, olin siltikin puulla päähän lyöty, kun palkintojenjaossa meidät kuulutettiin 2-korokkeelle. Huikea Jere!!! Kakkosrata on täysin Jeren ansiota: se korjasi mun myöhästelyt ja koordinaatiovirheet. Jere on sellainen höperönpöperö, mutta osaa se olla ihan pirun päteväkin. Se oli meidän eka podium. Starttiluokassa sitä ei tullut kertaakaan, nollatuloksista huolimatta. No nyt tuli! Mä olen vaan niin ylpeä pikkuisesta ♡

14. toukokuuta 2015

Maakuntamatkailua

Juuson kanssa on taas pari näyttelyreissua tullut tehtyä. Meidän näyttelyt on pääsääntöisesti olleet KV- tai KR-näyttelyitä, mutta nyt oli ryhmiksiä luvassa oikein kaksin kappalein. Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Laitilassa ja toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina pyörähdettiin Ypäjällä.

Eipä jäänyt ihan kauheasti jälkipolville kerrottavaa, joskaan ei nyt päin puutakaan reissut menneet. Laitilassa tuomarina oli Riitta Lahtovaara, jonka kehään totta puhuen hirvitti mennä. Lahtovaara saattaa ja on sanonutkin aika äkäisesti useammallekin handlerille varsinkin namien syöttämisestä. Sikäli ymmärrettävää, sillä jotkut viljelevät makupaloja kehässä kilpakumppaneiden riesaksi asti. Ei välttämättä ole kiva mennä kehään "maanviljelijän" jälkeen, kun oma koira nuuskuttelee parin metrin välein pudonneita herkkuja, ja esiintymisestä ei tule mitään.

Itse annan Juusolle palkkaa kehässä hyvästä esiintymisestä suht harvoin ja vain silloin, kun tuomari ei meihin päin katso - ihan tuomarista riippumatta. Enemmän palkkaa tulee sitten, kun oma suoritus on takana. Juuso on niin perso kaikelle syötävälle, joten esiintymisestä ei tulisi mitään, jos mulla olisi makupala koko ajan kädessä. Nyt Lahtovaaran kehässä sujautin yhden herkun Juusolle yksilöarvostelussa hyvästä poseerauksesta, mutta sen jälkeen vasta, kun oltiin kehästä poistuttu. :D

Olin myös kuullut, ettei Lahtovaara tykkää Juuson kaltaisista korvapuolikkaista ja on joskus rokottanut niistä paljonkin. Yksilöarvostelussa kuulinkin sanat "mutta nuo korvat" tjsp. Ajattelin, että selvä, peli menetetty. ERI kuitenkin tuli, mutta SA jäi saamatta. Arvostelu oli muuten yhtä ylistyslaulua.
"11,5v. veteraani, jota ikä ei vielä rasita. Kaunis kokonaisuus. Maskuliininen, mittasuhteiltaan oikea. Komea pää. "Eripariset" korvat. Hyvä ylälinja ja häntä. Vahva runko. Riittävät raajojen kulmaukset. Hyvä karva. Kevyet, tehokkaat liikkeet. Luonne ok."
Ypäjällä tuomarina toimi Tapio Eerola, joka ei niinikään tykännyt Juuson korvista. Antavat kuulemma epäsymmetrisen vaikutelman. Lisäksi Eerola korosti sitä, että kun rotumääritelmä on joskus vaatinut neliömäistä lapinkoiraa, niin hän haluaa sitä ko. rodusta edelleen. No, montaa neliötä ei ollut. Juusokin oli ihan liian pitkä.

Ypäjä pisti hetkeksi hieman korpeamaan, sillä onhan se hullunkurista, että jos rotumääritelmä sanoo jotain, ja tuomarin mielipide on ihan toista. Se, mitä rotumääritelmä on joskus ollut, on mennyttä - nykymääritelmä on se, minkä mukaan pitäisi mennä. Ja ne korvat... Eriparisuus ei saisi vaikuttaa, ellei korva(t) ole lupat. Juusollahan ei ole.

No, uusia seikkailuita kohti! Niin, ja Laitilassa Juuson matkakaveri Alma (Lapinpeikon Pirttihirmu) valioitui. Onnea Alma ja Kirsi!! =)