Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

28. syyskuuta 2014

Oheistuotteita

Tilasin tuollaisen kivan lapinkoira-aiheisen kaulaketjun tässä taannoin. Tartteehan sitä olla jotain krääsää, joista varmasti tietää, että mikä se meikäläisen rotu on. ;) Maailmanvoittajasta hankin tuon ärtsynvihreän hiuspannan. Jo pari vuotta sitten tuli tilattua lapinkoirapainatuksilla varustettu huppari.

27. syyskuuta 2014

Harrastuspäivityksiä

Nyt on treenikentillä vipinää! =) Saatiin Jeren kanssa paikka Salon koirahallin vakiotreeniryhmissä. Käydään siellä sunnuntai-iltaisin. Kauden hintaan sisältyy oikeus käydä harjoittelemassa hallilla ihan miten itselle sopii (vaikka keskellä yötä) ja jos hallilla vaan on joku kenttä vapaana. Olenkin heti ottanut tilaisuudesta vaarin, ja käydään Jeren kanssa omatoimitreenaamassa keskiviikkoisin tai torstaisin. Aneten kursseilla EHYTillä jatketaan edelleen, ja siellä käydään maanantaisin.

On ihan mielenkiintoista ja eri näkökulmia antavaa käydä kahden erityyppisen ohjaajan tunneilla. Koirahallin Katja tekee aika kinkkisiä ja teknisiä ratoja. Anetella, joka itse omistaa bordercollieita, on taas vauhdikkaita ratoja, joissa saa olla tarkkana, että kerkiää pysyä puikoissa. Kummassakin on omat haasteensa.

Alla Katjan viimeviikkoinen rata. Meille - ja kuulemma erittäin monelle muullekin - aiheutti harmaita hiuksia peräjälkeiset takakierrot (esteet kolme ja neljä). Takakierto on meille suht uusi juttu, mutta Jere on kyllä omaksunut sen hyvin: se tietää, mitä mä kierrä-käskyllä siltä haluan. Tupla oli kuitenkin maantiekiitäjälle liikaa. Se oli liikaa myös mulle. Meillä meni kerta toisensa jälkeen ajoitukset pieleen. Joko mä ohjattuani Jeren kolmosesteelle liikuin liian nopeasti kohti toista takakiertoa, jolloin Jere kiersi 3-esteen kokonaan ja hyppäsi 4-esteen tai sitten mä jäin venttailemaan Jereä ekalle takakierrolle, tuli se suoraan syliin ja toinen takakierto jäi torsoksi.

Rata luonnisti kyllä pätkissä: esteet 1-2-3, 4-5-6-7-8-9 tai 9-10-11 menivät ihan ok. Eikä tuplatakakiertokaan joka kerta epäonnistunut - sentään kahdesti se sujui. Siihen mä olen tosi tyytyväinen, että hypyt 6-9 meni kerta toisensa jälkeen hienosti tiukoista käännöksistä ja lyhyistä esteväleistä huolimatta. Sehän oli meillä ongelmana syyskuun kisoissa. Ei ole enää. =)

Tässä alla Katjan tämän viikon rata. Pussin jälkeinen persjättö ei meinannut alkuun luonnistua. Jere tuli pussista vaan niin yllättävän ketterään, etten ehtinyt vaihtaa puolta. 5-esteen jälkeinen valssi oli kanssa haastava. Jere tykkäsi hypätä vitosesteen niinkuin piti, mutta kääntyi sitten takaisin, hyppäsi sen uudelleen ja meni sen jälkeen putkeen. 8- ja 9-esteiden välillä mulla oli taas puolenvaihdon kanssa ehtimisongelmia. Mutta kun tämäkin rata pistettiin ensin osiin ja vasta sen jälkeen treenattiin koko rataa, ni johan alkoi sujua. Omatoimitreeneistä keskiviikkona lähtiessämme oli useampi onnistuneesti sujunut rata alla. Hyvä treeni parempi mieli! =)

Aneten rata tältä viikolta (alla). Taas takakiertoja ja hyvin meni (1 ja 4). Keinu jo aloitusasennossa eli lankkuna maasta hieman ilmaan korotettuna on ollut hankala. Jere on saattanut hypätä lankulle jostain sen keskeltä eikä päästä, hypätä siitä pois keskenkaiken tai siksakata lankulla puolelta toiselle. Koetin sitten vetää Jeren lankkua pitkin nami sen kuononpäässä kiinni. Ei auttanut, melkeinpä vaan pahensi tilannetta. Ennenkuin aloitettiin Koirahallin vakiotreeniryhmissä, käytiin Katjalla parilla irtotunnilla. Silloin kysyin, mikä keinussa mahdollisesti mättää. Katja sanoi, että koiran liiallinen ohjaaminen ei aina ole hyväksi vaan siihen pitää osata luottaa. Kokeiltiin vähän vapaampaa treeniä ja se tepsi. Nyt Aneten tunnilla Jere ei missannut keinua kertaakaan, vaan eteni oikein sen alusta loppuun asti. Mahtavaa!!

Aikoinaan tulee kyllä olemaan iso haaste opettaa Jerelle kisa-asennossa oleva keinu, niin ettei se säikähdä sitä rämähdystä. Agility on kyllä sellainen laji, jossa ei koskaan tule täysin valmiiksi. Meillä toki on vielä esteitä, jotka ovat täysin puolitiessään, mutta yksinkertaisistakin etenemisistä "perusesteiden" välissä saattaa löytää loputtomasti kokeilemista, hiomista ja hienosäätöä. Keppejä ollaan otettu ohjelmaan ilman ohjureita. Me treenataan kierrä-tekniikalla: mä kuljen keppien vieressä selkä menosuuntaan toistaen kierrä-käskyä ja Jere pujottelee. Harjoituksen vähäisyyden huomaa, kun tahti kiihtyy liikaa ja Jereltä katoaa pujottelusta rytmi, mutta alku on ollut lupaava.

Juuso jäi Tervakosken-näyttelyn myötä tauolle, ja ajattelin sen kaipaavan totaalista lepoa. Näyttelytahti, Juuson menestyksestä johtuen venähtäneet näyttelypäivät sekä helteet olisivat olleet omiaan väsyttämään Juuson ja saamaan sen kaipaamaan pientä breikkiä. Miten väärässä olinkaan... Aika pian huomasin Juusossa pieniä turhautumisen merkkejä ja tarvetta säännölliselle tekemiselle. Ilmoitin sen Aneten kontaktikurssille, jonka tarkoituksena on tehdä ja harrastaa Juuson kanssa yhdessä tiiminä, pitää hauskaa ja motivoida Juusoa. Vanhus on tykännyt kovasti, ja sen ovat huomanneet niin kurssikaverit kuin Anettekin. Toinen touhottaa into piukeana eikä ikä paina missään. =) Kurssi on sikälikin hyväksi, että kun taas joskus näyttelykehiin päästään, ollaan me tässä tauon aikana edes jotain tehty, eikä olla kuin pellossa kasvaneita. Juuson treenipäivä on tiistai, joten koiraharrastukset ovat kiitettävässä määrin täyttäneet meikäläisen viikkolukujärjestyksen.

7. syyskuuta 2014

Jere agilitykisoissa

Tässä on ollut viime aikoina tapahtumaa jos jonkinlaista, ja blogi on vähän laahannut tästä perässä. Nyt aletaan pikkuhiljaa päästä ajan tasalle.

Tämän viikon torstaina oltiin Jeren kanssa toisissa agilitykisoissamme Halikon Märynummella. Olin ilmoittanut Jeren kahteen lähtöön. Ihan niinkuin Juuson kehäkäyttäytymiseen Tervakoskella myös Jeren keskittymiseen olivat alkaneet tyttöjen tuoksut vaikuttaa. Meidän treenikausi käynnistyi elokuun puolessa välissä, ja Jere puolentoista kuukauden kesätauon jälkeen puhkui energiaa ja toimeliaisuutta. Elokuun lopulla otin vielä yhden irtokerran agilitytuntia Salon Koirahallilta, ja vaikka vuoro osuikin samalle päivälle meidän vakitreenien kanssa, Jere veti molemmat tunnit into piukeana.

Tämän viikon maanantain treeneissä Jere oli kuitenkin vähän poissaoleva ja epätavallisen rauhallinen. Sitä oli itseasiassa vähän helpompi ohjata, koska se ei porhaltanut kentällä kuin maantiekiitäjä, mutta Jere saattoi kesken radan alkaa nuuhkuttelemaan treenialuetta. Tätä on tapahtunut meidän agilityhistorian ajalla tasan kaksi kertaa, ja nyt kun asiaa alkoi miettimään, niin palasethan loksahtelee kohdilleen: ensimmäinen kerta sattui viime keväänä ja toinen vajaa vuosi sitten. Aikajana kohtaa hyvin tyttökoiran juoksunkierron.

Rata oli heinäkuun kisoihin verrattuna teknisempi: lyhyitä estevälejä, tiukkoja ja nopeita käännöksiä. Rataan tutustuessani olin varma, että 6-esteen jälkeiset hyppyesteet tulee olemaan meidän akilleen kantapää. Niin ei kuitenkaan käynyt. Niiltä osin rata meni ihan sutjakasti. Meidän molemmat radat oli aikas identtisiä; virheet olivat kummassakin hyvin samantyyppisiä. Ensimmäisen lähdön aika oli 32,68sek ja virhepisteitä 15 (eli kolmella esteellä oli häikkää). Toisessa lähdössä kello pysäytettiin aikaan 30,68sek ja virhepisteitä silloinkin 15. Ja tiukoissa kurveissa meni välillä linjat vähän pitkiksi. Jeren hyppäämisestä on kuitenkin todettava, että se on ihan loistavaa: kisoissa ei kummallakaan kerralla, mutta myös treeneissä äärimmäisen harvoin rima tulee alas. Jeren hyppytekniikka vaan on niin kevyttä ja vaivatonta. Treenien vetäjä Anettekin on sitä kehunut.

Meidän sijoitus oli 7. noin 14 koiran joukossa, joten ei pöllömpi suoritus. Radan ihanneajaksi oli määritelty 50sek, joten kovaahan taas mentiin.

Ajasta olisi saanut napsaistua paljonkin pois, ja itseasiassa meidän paketti hajosi myös ulkopuolisiin häiriötekijöihin. Viimeisen esteen läheisyydessä oli radaltapoistumispaikka. Se oli auki oleva liukuovi, jossa oli noin 40cm korkea kana-aidanräppänä esteenä kisasuorituksien aikana. Ratahenkilökunta sanoi useampaan otteeseen, että verkkoaidan luokse ei koiria tuoda, mutta niin siinä vaan oli vähän väliä joku kuono kiinni. Jerekin syöksyi kesken suorituksen kahdesti verkkoihin ja toisella siitä läpi. Kutsusta Jere tuli luokse ja homma jatkui, mutta vauhtihan siinä pysähtyi ja aikaa tuhraantui. Jätti kieltämättä aavistuksenomaisen karvaan sivumaun.

Nyt voidaan toki perustella, että tällaista lajia harrastavan koiran pitää pysyä käskyn alla ja keskittyä vain oleelliseen jne jne. Pointti tässä lähinnä oli se, että jos kisajärjestäjät ohjeistavat ja asiasta sanotaan useampaan kertaan, ja siitäkin huolimatta jotkut ylenkatsovat sääntöjä, niin onhan se aika vastuutonta. Joku toisenrotuinen ja -tyyppinen koira olisi voinut tällaisen kisasuorituksen tiimellyksessä käydä todella lämpöisenä, ja pahimmassa tapauksessa olisi jollekin voinut käydä hullusti. No, onneksi näin ei kuitenkaan tapahtunut. Me lähdettiin mölli-luokan aikoihin pois, mutta kuulin myöhemmin, että kisat saatiin hienosti vietyä loppuun asti.

Ja Jeren kanssa lyötiin jo kättä päälle, että seuraavista kisoista tulee nollat. ;) Ne onkin jo kuukauden päästä.

Lopuksi vielä ihania uutisia Mäntsälästä: Jeren Urho-poika oli käynyt luustokuvauksissa ja tulokset olivat tulleet loppuviikosta. Kyynärät 0/0 ja lonkat B/B, aivan mahtavaa!! =)

5. syyskuuta 2014

Tervakoski KV

Viime viikonloppuna oltiin Juuson sekä Kirsin, Alman ja Vilman kanssa Tervakoskella näytelmöimässä. Juuso oli monilta osin kroppaa jo täysin pohjavillaton, ja pähkäilinkin, mahtaako nyt mennä Juuson hieno ERI-putki poikki. Matkakumppanimme tiesi vielä kertoa, että paria viikkoa aiemmin Pystykorvapäivillä oli sama tuomari (Erna Britt Nordin) kuin Tervakoskella ja oli ollut tiukka arvioinneissaan.

Juuson kilpakumppani veteraaniluokassa oli Dani (Teelikamentten Deep Blue), jolla on muuten sama isä kuin Juusolla. Jo edesmenneen Juti-iskän omistaja Sailakin oli päässyt paikalle, ja niin Juuso sai rapsuttelijoita kehän laidalle. =)

Juuson nenää oli jo lähes viikon vieneet tyttöjen houkuttelevat tuoksut kotopuolessa, ja sama tahti jatkui kehässäkin: kuono oli vähän väliä menossa ruohikon sekaan. Pikkuisen oli työläs esitettävä meidän vanhus. Juuso jaksoi poseerata kuitenkin oikein nätisti. Ja niin vaan ennakkopeloistani huolimatta Juuso sai ERIn ja oli luokkavoittaja, mutta jäi jälleen ilman SAta. SERT jäi nyt lähemmäs kuin koskaan: PU-kehässä olleet olivat kaikki valioita! Tuomari antoi SAta aika hintsusti: nartuissa sen sai vain yksi (Alma, joka sai myös CACIBin ja oli VSP - mahtavaa!). Edes valioille ei SAta herunut. Mukava oli kuitenkin tuomaritäti, jutteli Juusollekin koko ajan tutkiessaan tätä. =) Juuson arvostelu suomennettuna:
"Hieman pitkänomainen ja ei parhaassa karvassa. Upea pää ja ilme. Erittäin hyvät korvat. Hyvä kuono ja purenta. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä rintakehä ja luusto. Hyvät sivuliikkeet, mutta hieman ahtautta sekä edessä että takana. Erittäin ystävällinen luonne."

ROP VET -kehässä Juuso sai jo ties kuinka monennen kerran vastaansa matkakaverinsa Vilman, jonka Juuso voitti. Niinpä me päästiin toista kertaa elämässämme ryhmäkehiin. Nyt, kun tiesi mitä tapahtuu ja miten kuuluu olla, osasi jo nauttia tilanteesta. Juusokin oli ihan eri vireystasolla kuin Helsingin kesänäyttelyssä. On se vaan hienoa, kun kehään kuulutetaan nimellä... Olin kohtalaisen varma jo ennen isoon kehään menoa, ettei me enää sijoituta, koska tuomari ei esiarvostelussa katsonut Juuson hampaita. Oli hieno kokemus joka tapauksessa!
Parhaat veteraanit: Juuso ja Vilma omistajineen

Illalla vähän kilisteltiin kuohuvan kera kulunutta vuotta. Juuso on kyllä ylittänyt kaikki mun odotukset potenssiin ääretön, ja lisäksi se on takuulla puhdistanut sekä oman että mun maineen. =) Enpä ois vuosi sitten uskonut, että nyt ollaan tällasessa tilanteessa. Tervakoski olikin todennäköisesti meidän tämän vuoden viimeiseksi jäävä näyttely: sunnuntaina pesin ja harjasin vanhuksen, ja siitä lähti melkein kaikki pohjavilla. Helsinki Winner joulukuussa on mahdollinen, mikäli karvat kasvavat takaisin - muussa tapauksessa katsotaan ensi vuonna uudestaan.