Meillä on taas porkkana palannut muotiin ja ruokalistalle. Juuso joskus pikkuisena tykkäsi raa'asta porkkanasta ja sitä annoinkin sille, kun kasvattajakin oli sanonut antaneensa ja Juuso sitä oli lapsuudenkodissa mielellään rouskutellutkin. Mutta kun hampaat alkoivat vaihtua, loppui porkkanansyönti kuin seinään. Luulen, että porkkanaa syödessä oli hampaanlähtö tuntunut jotenkin ikävältä, eikä pikkupoika sitä tunnetta halunnut enää uudelleen kokea.
Kokeilin porkkanaa uudelleen Jeren tultua taloon, mutta se ei maistunut kummallekaan - ja nimenomaan raakana. Porkkana meni kyllä ruuissa, esim. makkarakeitossa mukana ja keitettynä. Mutta jos pilkoin raakaa porkkanaa ruuan päälle, niin lautaselle jäivät.
Tässä taannoin päätin kokeilla antaa pienenpienet siivut porkkanaa raakana ja yllätyin, kun se maistui nyt pojille niin hyvin. Annoin vähän isommat palaset ja nekin rouskutettiin ihan antaumuksella. Nykyään annan välillä porkkanaa Juusolle ja Jerelle koiranherkkujen korvikkeena. Saavat nuo toki niitä perinteisiäkin juttuja (possunkorvia jne.), mutta vaihtelu virkistää. :)
2 kommenttia:
Meillä rouskutellaan myös paljon raakaa porkkanaa. Yleensä en saa yksin sitä rouskutella. :)
Jaha, sieltäkin löytyy pupu-koiria. =)
Lähetä kommentti