Laitetaas tänne muutama rata piirrustuksen muodossa, että mitä ollaankaan Jeren kanssa tuolla agilitytreeneissä puuhasteltu. Kaikkia en ole muistanut laittaa heti ylös, ja ajan myötä ne valitettavasti unhottuvat, mutta jokunen on pelastettu. Näitä on ihan mielenkiintoista katsella ja pyöritellä mielessä jälkeenpäin.
Agility on ehdottomasti ollut sitä, mitä Jere on elämäänsä kaivannut. Jeressä aina ilmennyt jonkunasteinen ylivilkkaus on nyt saatu kanavoitua sille nakutettuun lajiin, ja varmaan suurimmaksi osaksi Jeren ylitsepursuava energia on arjessa näkynytkin siksi, koska meillä ei ole aiemmin ollut mitään vakiharrastusta.
Jere ei välttämättä ole se penaalin terävin kynä: se on semmoinen iloinen hömpöttäjä, joka vaan kohkaa menemään sen kummemmin miettimättä, mutta agilityssä se on joutunut ottamaan myös aivokapasiteettinsa käyttöön. Yrittämistä ja tekemisen halua Jereltä ei ole koskaan puuttunut, joten agilityssä se on mitä mainioin "työpari". Ja nyt se keveys ja sirous, josta näyttelyissä enempi tai vähempi moitittiin, onkin tässä lajissa vaan plussaa: Jeren hyppääminen on kevyttä ja vaivatonta, ja se pystyy tekemään tosi ketterästi käännöksiä. Jere on kuitenkin maxi-kokoinen, joten hyppyesteet tulevat olemaan korkeita.
Viime vuoden puolella tehtiin vielä treeneissä paljon pelkkiä estepareja. Tässä on meidän ekoja vähän pidempiä ratoja. Tää on tällanen kaahausrata, joka on Jeren mieleen: putket ja hypyt on sen ehdottomia lemppareita. (Kepit-putki-putki-hyppy)
(Hyppy-hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy) Tää vaati jo multa pikkasen skarppiutta, jotta pysyn itse ohjaksissa. Ongelmaksi agilityssä on muodostunut ohjaaja eli minä. Jere kyllä tekee ja menee - ja meneekin vauhdilla - ja välillä mulle iskee paniikki, että mikä käännös tai että miten mun kannattaa missäkin kohtaa mennä, jotta pysyn puikoissa. Toisinaan jään päättämättömänä seilaamaan sinne esteiden väliin, välillä teen jotain ihme piruetteja siellä - ja aikaa kuluu hukkaan. Jere on pirun nopea, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi. Koiraa pitäisi olla radalla edellä puoli askelta: meneillä olevalla esteellä pitäisi olla ohjaamassa, mutta valmius seuraavallekin esteelle tartteisi olla. Ei saa olla liian edessä, jottei koira jätä esteitä väliin; mutta liian jäljessäkään ei saa olla, ettei ole tientukkeena.
Sylikäännöksen harjoittelua, tää meni nätisti - koiralta varsinkin. Huomasin tässä kyllä vahvan vasenkätisyyteni korostuvan. Tuo toinen puoli meni multa selkeesti heikommin kuin toinen.
(Hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy-kepit) Voitte varmaan arvata, että ekojen hyppyjen väli oli mulle vaikeaa: seilaamista, seilaamista...
(Ratamaraton: putki-hyppy-pituus-kepit-pussi-ja lentävällä sama alusta) Tätä tehtiin viimeksi. Pituus ja pussi oli meillä ihan uutena ohjelmassa, mutta menivät Jereltä mallikkaasti.
Mun päättämättömyyden lisäksi ongelma on Jerellä ollut keinu. Se ei jotenkin malta mennä sitä sieltä päästä asti, vaan saattaa usein "oikaista" ja hypätä lankulle keskeltä. Anette-ohjaaja kyllä vinkkasi, että me voitais ihan hyvin jo mennä kokeilemaan johonkin epiksiin. Se on mun mielestä paljon sanottu se! Mieli kyllä tekiskin mennä, mutta ensin pitäisi omat kuviot saada selkeiksi ja se seilaaminen pois. Starttiluokissa ei keinua kyllä vielä olisikaan.
Juuson kanssa käytiin vielä maaliskuussa parissa mätsärissä treenaamassa. Mitään uusia jättipotteja ei enää tullut, vaikka sijoituttiinkin toisessa. Hienosti Juuso kyllä kehässä käyttäytyi, mutta naapurin tyttökoiran juoksut saivat vanhuksen pään sekaisin ja alakuloiseksi, joten mätsäreissä vedin perässäni ponnetonta ja muissa maailmoissa olevaa lahnaa. Ei siis tietoakaan siinä vanhasta tättähäärästä. Toivottavasti vanha Juuso tulee pian takaisin, sillä muutamaan viralliseen näyttelyyn on nyt lähtenyt ilmot. Turkki, jonka puutteesta tuli Turku KV:ssä pyyhkeitä, on sen sijaan lähtenyt kasvuun.
Vikassa mätsärissä saatiin kyllä kokemusta tutkimisesta ja kunnolla! En ole ikipäivänä nähnyt sellaista syynäämistä edes virallisissa näyttelyissä: koiria leivottiin kuin pullataikinaa, nostettiin ilmaan, paineltiin peukaloilla ja pudisteltiin. Käsittelyssä huomasin kyllä, että ei ole nyt helppoa Juusolla, mutta kaiken se kesti. Hyvä Juuso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti