Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

30. tammikuuta 2014

Juuso ja Jere treffeillä

Vihdoin ja viimein saatiin sovitettua aikataulut Seijan (kennel Käpäläkallion) kanssa yksiin niin, että meikäläisen pojat Juuso ja Jere sekä Seijan tytöt Ruska (Miskajasmin Naruska) ja Usva (Käpäläkallion Peikotar) pääsivät treffailemaan keskenään. Seija asuu meistä vaivaisen kivenheiton päässä, mutta ikuisuus ollaan tätä miittiä puuhattu: milloin joko Seijalla tai meikäläisellä on ollut jotain menoa, milloin jommallakummalla tytöllä on ollut juoksut. Mutta viimein... Ja hyvää kannatti odottaa: nelikolla riitti hauskaa ja vauhtia yllinkyllin! Kiitos Seija seurasta! Koko poppoo yhdessä - Usva, Ruska, Jere ja Juuso:
Tytöt, äiti Ruska ja tytär Usva
Pojat Juuso ja Jere
Suloinen pieni Usva-tyttönen
Ruska
Juuso
Jere ja Usva löysivät heti yhteisen sävelen:
Ota kiinni jos saat!
Lapinkoiratko ahneita..? ;)

18. tammikuuta 2014

Paluu Turkuun

Tänään olin Juuson kanssa virallisessa koiranäyttelyssä kuuden ja puolen vuoden tauon jälkeen, vaikka joskus taisin vannoa, ettei enää ikinä. Ja vieläpä Turku KV:ssa, josta meikäläisellä ei ole mitään lämpöisiä muistoja kummankaan koiran - ei Juuson eikä Jeren - suhteen. Vitkuttelin ilmoittautumisen kanssa viimeiseen päivään, mutta lopulta ajattelin, että jostain se on aloitettava. Kun noita lähinäyttelyitä ei nyt niin hirveän usein ole. Kiva tässä oli se, että vanhus kerkesi täyttämään juuri 10 vuotta, niin sen sai ilmaiseksi veteraaniluokkaan.

Jännitin näyttelyä jo eilen ja sama tärinä jatkui tänäänkin. Kai se suurimmaksi osaksi johtui noista vanhoista huonoista kokemuksista ja pelkäsin niiden toistuvan. Ennen kehään menoa huomasin Juuson turkin hieman hilseilevän, minkä heti ajattelin olevan merkki stressistä, ja mikä aiheutti meikäläiselle lisää ahdinkoa. Mutta kehässä huomasin, että peikko oli enää vain omassa päässäni. Juuso oli kehässä tosi nätisti, ravasi ja poseerasi kauniisti, eikä edes vilkuillut kanssakilpailijoihin. Hampaiden esittämistä jännitin erityisesti, mutta kun sekin sujui mallikkaasti, oli tilanne ikäänkuin ohi. Olinkin yhdelle kaverilleni sanonut ennen kehäänmenoa, että arvosanasta viis, kunhan Juuso esiintyy edukseen kehässä ja kerrankin saadaan tasapainoinen arvostelu.

Juuso oli tänään VET EH3. Loppukättelyissä tuomari sanoi, että komea koira, joka tällä hetkellä on aika karvaton, mikä aiheuttaa sen, että runko näyttää vähän turhan pitkältä. Arvostelu kokonaisuudessaan:
"Hyvin säilynyt veteraaniuros. Hyvä pää ja ilme. Riittävät kulmaukset. Hieman pitkä lanne. Oikea-asentoinen häntä. Turkki ei parhaassa vaiheessa. Esiintyy reippaasti. Etuliikkeet saisivat olla yhdensuuntaisemmat."
Hyvinsäilynyt, esiintyy reippaasti - voiko vanhuksesta kauniimmin sanoa...

Sattuipa pieni ei-mennyt-niinkuin-strömsössä -episodikin, kun oltiin jo käyty oma kehäkierros tekemässä ja olin vienyt Juuson häkkiin seuratakseni sen jälkeen, miten kaverilla menee oman koiransa kanssa junnunartuissa. Kesken kehän eräs nainen koputtaa meikäläistä olkapäähän, ja huomaan, että hänellä on Juuso mukanaan. Juuso oli kuulemma murtautunut näyttelyhäkistä ulos, ja onneksi hän oli sen huomannut - kun kerran oli majoittautunut meidän viereen häkkialueella ja sattunut olemaan paikalla. Suurkiitos!! Ties mistä olisi Juusoa saanut etsiä, jollet olisi ollut paikalla. Täytyy nyt vähän tuunata tuota häkkiä.

Välitilinpäätöksen aika, ja mitä olen nyt kantapään kautta oppinut koiranäyttelyistä:
  1. Mene Juuson kanssa itse kehään, ei ketään muita handlereita
  2. Keskity omaan koiraan ja vain omaan koiraan, unohda kaikki mitä muualla kehässä ja sen laidalla tapahtuu
  3. Näyttelyhäkki on ihan ehdoton
  4. Lopeta liika jännittäminen - vaikka sitten keinotekoisesti (Antistress-tabletit on aika tehokkaita :D )
Joku otti kehän laidalla kuviakin. Toivottavasti niitä tulee myös nettiin. Olisi nimittäin kiva nähdä Juuson esiintymistä "ulkopuolisen silmin". Muoks. 20.1.14: toiveeseeni vastattiin, ja sain sähköpostiini otoksen Juusosta. Voi tuota toisen ahnetta katsetta! Kiitos Terhille kuvasta! =)
 

Juuson kasvattaja taasen löysi naamakirjan ihmeellisestä maailmasta pari kuvaa esiintyjästä. Ihanuus
 

1. tammikuuta 2014

Jeren uusi harrastus

Niinkuin edellisessä postauksessa lupasin, on nyt luvassa turinointia Jeren harrastustilanteesta. Me ollaan nyt syksy -13 treenattu agilityä. On kyllä kertakaikkisen oikea laji ollut Jerelle, ja poika pikkuinen on uudesta harrastuksestaan aivan pähkinöinä. =)

Olin jo pitkään potenut huonoa omaatuntoa Jeren takia, kun Juuson kanssa ollaan touhuttu tuota näyttelytoiminnan uudelleenlämmittelyä sekä kaverikoirailua. Jeren kanssa taas ei olla tehty liian pitkiin aikoihin mitään vakituisesti. Joka kerta, kun Juuson kamoja olen reppuun pakannut ja lähtenyt vanhuksen kanssa harrastamaan, on Jere jäänyt myrtsinä katsomaan, että "jaaha, taas menet tuon kanssa".

Viime vuonna kesän alkamassa väistyä otin yhteyttä paikalliseen koirankouluttajaan Anette Lindelliin, joka vetää täällä Halikossa erilaisia koirakursseja. Kyselin kurssivalikoimasta ja annoin Jerestä pienen luonnekuvauksen kyselläkseni, millainen harrastus sopisi tällaiselle eloisalle höpsölle. Anette ehdotti agilityä, mutta kertoi, että hän vetää myös kontaktikursseja, joissa treenataan kontaktia eri lajien (TOKO, agility, dobo, rally-TOKO) varjolla. Siellä saisi kokeilla eri lajeja ja ihan käytännössä testata, mikä olisi se oikea. Ilmoitin siis Jeren kontaktikurssille.
Kontaktiharjoituksia
Aika nopeasti kävi ilmi, että kyllä vaan agility on se Jeren juttu. Kaikki muut lajit tuntuivat olevan liian hidastempoisia tuolle hyrräyksikölle. Se on kyllä ollut nähtävissä jo aiemmin: mehän kokeiltiin TOKOa Jeren kanssa joskus vuonna kuokka ja kirves, mutta Jeren ylitsepursuavan energisyyden ja keskittymisvaikeuksien takia koko hommasta ei tahtonut tulla mitään, enkä löytänyt keinoja Jeren rauhoittamiseen. Silloin Jere toki oli nuorempi, ja lisäksi omistajalla taisi itelläkin olla vähän motivaatio-ongelmia... Näyttelyissä on ollut vähän sama homma: kehän laidalla odotellessamme Jere on tylsistynyt nopeasti, ja useimmiten on alkanut kimakka räksyttäminen. Se oli ärsyttävää ja vähän kiusallistakin. Samaa räksyttämistä esiintyi kontaktikurssilla, kun tahti oli Jeren mielestä liian verkkainen. Anette joutuikin tekemään meille puuhanurkkauksia, joissa oli Jerelle ylimääräisiä ohjelmaa omaa vuoroa odotellessa. :D

Kontaktikurssin jälkeen siirryttiin sitten puhtaaseen agilityyn. Alku oli vähän hankalaa. Jere ei esimerkiksi tuntunut tajuavan, että hyppyesteiden yli pitää mennä - ei kiertää niitä. Mutta kun omistajakin meni niiden vierestä, ni koirahan tuli perässä. Keppien kiertämisen ymmärtämistä on näin alkuun yritetty saada helpommaksi laittamalla kanaverkkoa, jotta kepit+kanaverkko muodostavat mentävän kujan. Jere juuttui ekoissa kepeissään verkkoon kiinni ja sille iski paniikki. A-esteessä siltä loppui vauhti kesken, sitten loppui uskokin, ja Jere kääntyi ympäri ja palasi samaa tietä takaisin maahan, eikä meinannut esteelle uudelleen mennä. Ajattelin, että nyt tulee niin paljon peikkoja, että homma tyssää varmasti tähän. Toisin kävi.

Olisi varmaan välillä syytä tarkistaa myös omat ennakkoasenteensa, olla olematta aina niin pessimistinen ja lakata väheksymästä Jereä, että ei tästä ja tästä taas mitään tule tai pitämään sitä herkkiksenä. Sillä Jere on nyt "yllättänyt" meikäläisen positiivisesti niin monta kertaa. Kai meikäläinen pelkää, että Jere palaa takaisin johonkin murkkuajan mörköikään ja kaikki menee ihan hösseliksi, en tiedä...

Mutta kun laji vei Jeren heti alkuunsa mennessään, niin ikävät sattunukset unohtuivat nopeasti. Lisäksi Jeren keskittymiskyky ja yhteistyö mun kanssa on kehittynyt huimasti, sanoi Anettekin. Aluksi Jere saattoi kesken oman suorituksensa nähdä jotain muuta mielenkiintoista kentällä ja se oli menoa sitten. Nykyään, kun päästän sen kentällä irti, niin pienen pyrähdyksen jälkeen se tulee vauhdilla meikäläisen luo, että "joko mennään, joko tehdään". Ihana! Sen halu tehdä yhdessä asioita on ihan mieletön. Ja jo edellisessä postauksessa esitelty tarrapallo on auttanut Jereä keskittymään ja rauhoittumaan entisestään. Ja mitään tyhjänräksytystäkään ei enää ole.

Jeren suosikkiesteitä ehdottomasti tällä hetkellä ovat vauhdikkaat esteet kuten putki ja hypyt. Nyt ollaan joulutauolla, mutta myöhemmin tammikuussa päästään taas tositoimiin. Kotiläksyksi saatiin tauolla harjoitella paikallaanoloa, joka on Jerelle tällä hetkellä kaikkein haasteellisinta - yllätys yllätys. :D Itelläkään ei ole tietoakaan motivaatio-ongelmista, kun saa niin paljon virtaa huomaamalla, kuinka fiiliksissä Jere harrastuksestaan on.

On aika harvinaista, että Jerestä olisi joskus virta pois. Agituntien jälkeen näin kuitenkin on. Mikä rauha! Malttaa tuskin odottaa, että päästään taas radalle.
Kotiläksyjä: paikka ja...
...hyppy!