Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

27. marraskuuta 2010

Syyskuulumisia

Hupskeikkaa, aika on kulunut kuin siivillä. Viimeisimmästä kirjoituksesta on lievästi sanottuna hieman aikaa... :P Emäntä palasi koulunpenkille syyskuussa, ja opiskelut ovat vieneet melkoisen siivun ajasta. Koirarintamallakin toki on tapahtunut, mukavia ja ikäviäkin asioita...

Senin ja Jeren astutusyritys ei tälläkään kertaa tuottanut toivottua lopputulosta, ikävä kyllä. Sessiot näyttivät sujuvan onnistuneesti ja loppuun saakka, Jere oli aktiivinen mutta malttia oli uudenvuoden keikkaa enemmän ja Seni oli suostuvainen - vaan ultraäänitutkimus kertoi karua kieltään: Senin vatsassa ei näkynyt ainuttakaan pikkuasukkia. Pettymys oli tottakai kova niin minulle kuin Erjallekin, mutta olo helpottui pikkuhiljaa. Ehkä Senin ja Jeren fysiikat ei vaan matsanneet ja niille ei ollut tarkoituskaan tulla jälkikasvua. Perimmäinen syy jää kuitenkin todennäköisesti ikuiseksi arvoitukseksi.

Heinäkuun loppu toi mukanaan lisää huonoja uutisia: tukahduttavan kuuma ja pitkään jatkunut hellekausi oli liikaa Juuson äidille Kemmalle ja sillä alkoi ilmetä sydänvaivoja. Lääkitys ehdittiin aloittaa, mutta ikävän sairaskohtauksen myötä Erja päätti päästää Kemman kivuistaan ja se nukutettiin ikiuneen 25.7. Paljon lähti silloin täältä lämpöisiä ajatuksia ja tsempityksiä Erjalle.

Lokakuussa kävin poikien kanssa viikonloppuvierailulla Pohjanmaalla ja matkaan päätettiin lähteä junalla. Voi sitä ahdistuksen määrää mitä emäntä koki junassa yhteensä lähes neljäntoista tunnin ajan! Lemmikkiosastot olivat tupaten täynnä eläimiä omistajineen, ja Jereä ei miellyttänyt paikallaan tönöttäminen ahtaassa tilassa laisinkaan. Sitä pitikin silitellä ja hyssytellä koko ajan - muuten alkoi korviaraastava vikinä ja räksytys. Ja taisi poikaparkaa matka vähän jännittääkin, olihan tämä vasta Jeren toinen kerta junassa. Luojan kiitos ko. matkustusmuotoa ei tarvitse Jeren kanssa harrastaa säännöllisesti! Juusoa taas ei matkanteko painanut pätkääkään: se otti rennosti ja retkotti taju kankaalla keskellä vaunun käytävää lähes koko matkan. Reissu oli muuten oikein mukava: varsinkin päivä Ohtakarin rannassa oli vapaana kirmaavalle koirakaksikolle unelmien täyttymys. Vesirajassa piehtaroiminen oli huippukivaa - onni on olla hiekkainen koira. Reissusta ja vähän muustakin löytyy uusia kuvia kuvagalleriassa.

Lumet ja pakkasetkin saatiin tänne viimein, ja siitäkös pojat taas sekosivat. Sama juttu joka vuosi... :D