Tapahtumakalenteri

  • Taija Salokanteleen ratatreenit torstaisin (Jere)
  • Koirahallin vakiotreenit sunnuntaisin (Jere)
  • 25.03.18 Lappalaiskoirien ER (Juuso)

18. heinäkuuta 2009

17. heinäkuuta 2009

Lääkärillä

Jere kävi tänään vuotuisessa lääkärintarkastuksessa. Rokotukset saatiin taas päiväjärjestykseen, ja muutenkin kaikki oli OK. Poika kävi myös punnituksessa, ja vaaka osoitti vaivaista 15,8 kiloa. No, Jere vähän hassusti istui siinä vaa'an reunalla, eikä sitä tahtonut paremmin saada siihen aseteltua, että muutama sata grammaa saattoi jäädä uupumaan, mutta köykäinen on poika kyllä! Liekö tuo toisaalta ihme, kun tyyppi niin hintsusti aterioitaankin syö: sillä ei ikinä ole kiire lautasen ääressä, ja saattaa jopa jättää osan syömättä. Raksuja se paloittelee hampaiden kanssa ensin pienemmäksi silpuksi ja vasta sitten syö. Ostinkin Jerelle tovi sitten oman pussin Eukanuban Wild Nature -sarjaa. Sen rakeet ovat pieniä, niitä ei tarvii halkoa. Merkki tuntuu muutenkin olevan maistuvampaa kuin monet muut keskimäärin.

Tää on meikäläisellekin aivan uusi tilanne, kun Juusolle taas ruoka maittaa senkin eestä. Ruokamerkkiä olen kyllä sillekin vaihdellut, ettei kyllästy, mutta kaikki on aina alas mennyt, vauhdilla vielä. Lääkärillä tänään Jere kyllä veti tarkkitädin raksupurkin melkein tyhjäksi. Mä sitä ääneenkin päivittelin, että miksiköhän nyt maistuu näin hyvin. Lääkäri paljasti, että raksut oli kissoille tarkotettuja! Siis mikäköhän tuo mun otus oikeen on: koira lukee kyllä papereissa, mutta ketulta se näyttää, ja sitte vielä kissojen ruokaa suosii..?

13. heinäkuuta 2009

Koirantäyteinen viikonloppu

Sivut saivat hehkuvan kesäisen värisäväyksen. Ja vilkas koiraviikonloppu on takana. Siinä menossa väsähti niin emäntä kuin koiratkin. Lauantaina pakattiin autoon Juuso ja kurvailtiin Laitilan suuntaan kesäpäiville. Tapahtuma sisälsi karhunhaukkukokeen, johon olin Juuson ilmoittanut. Odotin siltä pelotonta toimintaa; eihän se ollut luonnetestissäkään ollut moksiskaan rämisevistä tynnyreistä tai viuhahtavasta haalarista. Ennakkoluulottomasti Juuso lähtikin liikenteeseen - mikä kyllä sitten vähän kostautui sille siinä vaiheessa, kun päästiin karhun luo ja otus liikahti. Yleensä niin rauhallinen Juuso singahti niin pitkälle karhusta kuin vain 15-metrinen liina antoi myöden. Mutta aikansa tuumittuaan ja rinkiä pyörittyään poika tuli siihen lopputulokseen, ettei karhu niin kamala ollutkaan, se palasi otuksen luo, rupesi haukkumaan ja piti asemansa. Jo vain kantava ja kumea koiranhaukku on komeeta kuultavaa (ja varsinki, kun sen pitää oma koira)! Juuso silminnähden innostui haukunnasta. Lisää Juuson kokeen kulusta täällä.

Pääosin kesäpäivien osallistujalistalla oli ehtaa metsästysväkeä ammattimaisine metsästyskoirineen. Mutta ei Juuson suoritus lainkaan kalvennut professionaalien rinnalla. Mulla oli isä kuskina ja kuvaajana matkassa, ja hän kertoi jälkeenpäin, että kun yleisö oli kokoontunut tarkkailutornille Juuson suoritusta seuraamaan ja kun se sai sen sätkyn, oli metsästyssedät naureskelleet partaansa, että voi pörröparka, kun on raahattu väärään paikkaan. Vaan Juuson haukun siinä edetessä olivat joutuneet syömään sanansa ja olivat todenneet, että perhana, tuo vetää vielä parhaat pisteet. Jälkimmäistä epäilen, mutta mukavasti meni! Lupasivat lähettää suorituksesta videon, sitä odotellaan. Mielenkiintoinen päivä!

Sunnuntaina oli sitte Jeren päivä ja Karjaan näyttely. Pääsimme mittelöihin Hanna-Kaisan, Kuusjokilaisen suomenlapinkoirakasvattajan, kyydissä. Hanna-Kaisalla oli kolmen lappalaiskoiransa lisäksi muutama havannalainenkin, joten auto oli "hieman" täynnä. Kuskin itsensä päivä menikin ihan nappiin: yksi havannalaisista oli VSP, toinen PU4, lappalaisrouva Malla VAL ERI1 sekä junioripörröt Milli EH4 ja Pekko EH. Onnea kovasti! Jerellä riitti ihmettelemistä matkaseurueen koossa sekä Millin puoleensavetävässä tuoksussa (tytsyllä oli juoksut alkamassa). Samalla kyydillä olivat myös Emma, Jonna sekä Leena, joten rapsuttajia Jerelle löytyi!

Itse kehässä Jere vetäisi jo tutuksi tulleen punaisen nauhan sekä kilpailuluokassa neljännen sijan. EH:n eri variaatioita alkaa jo olemaan hyvin monipuolinen määrä. Se kauniisti ravaaminen oli edelleenkin aika vaikeeta. Aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta, ja Jere ehti hermostua ennen kehäänmenoa ainaskin sata kertaa, joten poika oli jälleen aika työläs esitettävä. Omaan fiilikseen nähden siis meni oikein mallikkaasti. Jeren kehäposeeraus, kuva Petri Hallberg:

Suurkiitos Hanna-Kaisalle ja poppoolle matkaseurasta!